keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Pieni ajatelma höyryämisestä

Miten palkitsevaa voikaan pieni lihasjumi kunnon treenin jälkeen olla! Eilen kävin taas nautiskelemassa Motivuksen Kristianin hyperryttävän hauskasta bodypumpista Sörnäisten keskuksessa.

Olen jonkin aikaa pohtinut suhdettani urheiluun, ja tiivistän tässä pohdintaani myös blogini puolelle, sillä harvinaista kyllä, tämä pohdinta on saavuttanut lopputuloksen :)

Olin pre-lapsi-elämässäni höyrypäinen himourheilija. Urheiluhulluudelleni rakennettiin vankat perusteet jo lapsuudessa: naisvoimistelu, tanssi, jalkapallo, sähly -ne täyttivät jokaisen arki-illan, ja kisat, pelit, koulutukset ja ylimääräiset treenit usein viikonloput, myöhemmin myös ohjaajan roolissa. Miten se olikaan hauskaa, ja miten ihania ystäviä näiden harrastusten parista löytyikään!

Aikuisiällä urheiluhoukkuuteni ei suinkaan lientynyt, mutta lajit vaihtuivat yksin puurrettaviin lenkkeilyyn, bodypumpiin ja spinningiin. Olin tapojeni orja, salille oli päästävä viisi kertaa viikossa, tai huonon omatunnon ryske ja levottomuus häiritsi aina seuraavaan treenikertaan saakka. Kunto oli kyllä huikea, mutta ajanpuute muille mukaville asioille kroonista.

Nyt post-baby -aikakaudella, kun kaikkiin asioihin on ennättänyt ottaa etäisyyttä, ja asettaa ne perspektiiviin, huomaan hymyileväni huvittuneesti aikaisemmalle ehdottomuudelleni. Vähemmän on omassa elämässäni enemmän. Muutama urheilukerta viikkoon riittää mitä mainioimmin kunnon ja kropan ylläpitämiseen, ja elämässä on aikaa nauttia myös muista upeista asioista! Treenaaminen on minulle nykyään yksi kiva juttu monien muiden joukossa, josta en suostu stressaamaan sitten yh-tään!

Summa summarum: hiki pintaan, silloin kun siltä tuntuu, ladies :)




Loppuun vielä aasinsillan kautta aiheeseen liittyen yksi kuva Niken mainiosta kevään kampanjasta, jonka vanha jalkapallisti karmeine, arpisine polvineen tunnisti niin omakseen :)

lauantai 26. syyskuuta 2009

Extreme makeover (home edition)

Meidän aika uskomaton pikkuwc on parhaillaan nauttimassa muodonmuutoskäsittelystä.

Lähtötilanne:


Tässä koko komeudessaan. Harmi, että ehdittiin purkaa jo edellisten asukkaiden maalaisromanttiset hyllyt ja pyyhekoukut pois ennenkuin hoksasin ottaa kuvan.

WC:ssä on lattiapinta-alaa hiukan alle neliömetri, mutta kuutioita riittää, sillä katto on kolmen metrin korkeudessa. Seinät ovat tällä hetkellä villin turkoosit, ja lattia kuorrutettu eri sinisen sävyisistä mosaiikkilaatoista tehdyillä ruuduilla. Kaiken kruunaa pääosin turkoosi putkien sekametelisoppa.

Palataan tähän siis myöhemmin :)

torstai 24. syyskuuta 2009

Taidetta ja hysteriaa


Vietin eilen hauskan illan uudistuneessa Taidehallissa. 80vuotisjuhlavuottaan viettävä, juuri remontoitu Taidehalli oli mitä onnistunein ja tunnelmallinen valinta illan tilaisuutta ajatellen.

Hyvän seuran, erinomaisen ruuan ja varsinaisen ohjelman lisäksi tämänhetkinen päänäyttely Arktinen hysteria-näyttely suomalaisten taiteilijoiden hyvin erilaisista töistä oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Fässönfriikkejä todennäköisesti viehättäisi Anni Rapinojan Luonnon garderobista poimitut puolukanlehtikorkkarit ja muut luonnon ihmeistä taiteillut muotiluomukset.


Kuva: www.framework.fi

Kurkatkaa lisää täältä!

Cateringista huolehti Taidehallin tiloissa toimiva moderni aasialaishenkinen ravintola Farang, jonne aion ehdottomasti mennä myös omine aikoineni.

Itse päädyin (jälleen kerran) hyvin yksinkertaiseen asuun. Kaikki muu on moneen kertaan nähtyä luottokamaa, jalkaan sen sijaan pääsivät ensi kertaa äsken esittelemäni länkkärisolkinilkkurit. Erinomaiset hippakengät, soljet kilisevät kuin joulutontun kulkuset, mikäs sen oivempi tapa tehdä entrance :D Näillä töppösillä jaksoin helposti hippailla jatkoilla pikkutunneille asti. Tänään äiti on ollut vähän väsynyt...


Kuvien laatu on nyt ollut hetken jotain aivan kamalaa -olen haksahtanut käyttämään sievää Ixustani, joka oli susi jo saapuessaan. Koetan muistaa ottaa jatkossa kuvat isommalla rohjakkeellani.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Ramonat roks!



Tänä syksynä on ihanampi ja kattavampi kenkävalikoima kuin naismuistiin. Erästä kenkäparia olen kytännyt haukan lailla, ja heti niiden saavuttua kauppojen hyllylle iskin kiinni. Ja tässä ne nyt ovat: Vagabondin Ramonat. Ou jee, testattu on eilen, ja nappivalinta! -Testipaikasta lisää myöhemmin :)

Tein itseni kanssa välitilinpäätöksen jokunen hetki sitten, ja sovin, että yhdet korolliset kengät syksylle saavat riittää. Koska niin ikään VB:n kiilaThelmat täyttävät tämän tarpeen, palautin haikein mielin "aikuisnilkkurini" ja jäin odottamaan Ramonien saapumista. Odotus kannatti, näillä on minulle enemmän käyttöä, for sure!

maanantai 21. syyskuuta 2009

Simppeli päivän asu


Takki: Zara, pillit: GT, tunika (kiva malli, surkea laatu, voi jösses! Vila), kengät VB, huivi: Zara, hymy: tyttärelle :)

Tavallinen, kiva, touhukas päivä ja tavallinen, simppeli vaatekerta.

Like peas in a pod

torstai 17. syyskuuta 2009

Inspistelyä


Ihana Ruotsin Elle ei koskaan petä!

Ensi viikolla on luvassa hippaa, hauskaa! Asuajatuksia inspiroi tämä iloinen kuva, Chanelrock! Kaapista kun vielä sattuu löytymään samanlaiset nahkatehostepillit kuin tummalla Fridalla, mustana tosin.

Huomatkaa muuten vaalean Malinin shokkivärikynnet. Tykkään riitasoinnusta.





Ihastelin samaisessa edullisten muotivinkkien editoriaalissa myös erikoisia sukkiksia. Huomasin kaupungilla vilkuilevani sukkishyllyjä "se tietty kiilto silmissä". Kivoja vaihtoehtoja löytyi niin Lindexistä, HM:stä, Gina Tricotista, Onlystä kuin tietty Stokkaltakin. Runsaudenpula!

edit- eihän ne kynnet tietenkään kuvassa näy, vaikka klikkaisi suuremmaksikin. Ovat siis pirtsakan kirkkaan vihreät :)

Kaikki kuvat Elle Sverige, Joel Rhodin.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Huh huivihelpotusta!

Alkusyksyn olen etsiskellyt suurikokoista, pehmoista pantterihuivia. Olin jo lähestulkoon tilaamassa Rikan upean pantterikuosihuivin (ihastelkaa tästä, Malia on sen onnekas omistaja!), kunnes törmäsin tähän kaunottareen:


Omaan sävymaailmaani täydellisesti istuva harmaa-musta-sininen jättiläinen löytyi Zarasta, ja sopi tämänhetkiseen budjettiini hiukan paremmin kuin edellämainittu ihanuus.


Etsintä on siis päättynyt onnellisesti.

Lindex & Acne


Kuva Taloussanomat.fi & Lindex

Hieraisinpa silmiäni kertaalleen, kun Taloussanomien (!) uutiskirje kertoi Lindexin palkanneen Acnen suunnittelijan Ewa Larssonin.
Ewan suunnittelema hippavaatemallisto "Affordable Luxury Evening Collection" saapuu valikoituisiin liikkeisiin marraskuussa.

Go Lindex!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Kukkamekkotäti

Tadaa, tässä eilinen herätekukkamekkohankintani :)




Hassuinta tässä on se, että en yleensä pidä kukkakuoseista, parachute-helmasta saati kietaisukaula-aukoista, eikä Oasiksen valikoimakaan ole oikein ollut tyyliini. Mutta tämän mekon pystyin heti tangosta napatessani kuvittelemaan päälleni paksujen sukkisten, nahkatakin ja bikereiden kanssa.



Tuskin tulen pitämään ilman takkia tai neuletakkia, ainoastaan selän rouheaa vetskaria olisi kiva esitellä :) Ja se tuntu: pehmoinen kuin mikä!

Minä ja mekko lähdemme tältä istumalta juhlimaan pienen suloisen sisupussin, vain reilun 600g:n painoisena syntyneen tyttösen ensimmäistä vuosipäivää. Siinä on, ystävät, ilon ja juhlan aihetta enemmän kuin voin sanoin kertoa. Onnea, Jessica!

lauantai 12. syyskuuta 2009

Dagens outfit/jee jee lauantai!



Yllä: Rotsi+mekko Zara, piiiiiitkälahkeiset legginsit HM Trend, popot Vagabond <3

Miten kivaa, että on lauantai!

Vietin iltapäivän kaupungilla: shoppailua, ystävä, hyvää ruokaa. Aurinko helli suurimman osan päivästä, ja ihmiset (olipa ryysistä keskustassa!) olivat hyvällä fiiliksellä. Helsinkihän on selvästi syksykaupunki!

Tein mielenkiintoisen heräteostoksen näin syyskuussa -kukkamekon! Laitan myöhemmin kuvan, niin ymmärtänette, että en ole aivan kajahtanut :)

Nyt makaronilaatikon kimppuun, sitten vuorossa irtokarkit ja The Mentalist (jep, voin ilolla ilmoittaa jääneeni koukkuun ehkä maailman huonoimpaan rikospsykologisarjaan ikinä).

Nautinnollista lauantai-iltaa!


PS: Kuva on harmi kyllä susihuono, taustalla möllötti aurinko niin ihanaisesti.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Las Vegas, baby!



Tänään iski pakottava tarve lakata kynnet syysvärillä. Alkavaan vuodenaikaan sopiva lakka piti vartavasten noutaa jopostelemalla juuri ennen lapsen iltapuuroa Hakaniemen Elantoon.

Sävyä arvoin pienen ikuisuuden. Halusin tummaa, mutta en ihan mustaa, en liian violettia, enkä missään nimessä ruskeaa. Väriksi valikoitui Mavalan Las Vegas. Lyhyiksi viilatuissa kynsissä tämä käy tyyliini ihan ok. Ei rakkauslakka, mutta ok.

Tervetuloa, syksy.

Nuudutuksen poistoa


Paljetit TopShop, t-paita Acne, farkut (joita ei näy) Diesel ja tietysti Kaneli

Tänään oli sitten sellainen väsy-nuutu-päivä, että jotain todella tarvittiin sitä kirkastamaan. Sen hoiti kilo kimmellystä lempitakkini pinnassa, ja heti harmaa mieliala koheni ainakin asteen tai pari. Kun seuraksi puki valkoisen teepparin ja rähjäfarkut ja jätti accessories-osaston niukaksi, ei olo ollut joulukuusellinen (kylläpä tämä suomenkieli taas tänäiltana taipuu, kirjailija-äitini hirnuisi ääneen, jos tätä lukisi :)

Hyviä, syviä unia kaikille.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Nimettömistä



Kuva: La Perla



Syyskuun brittiellessä oli juttua "nimettömistä" ja niiden hankinnasta, joka aiheena on varsin ajankohtainen omassakin elämässä. Sopivaisten löytäminen ei olekaan ihan helppoa, sain huomata kolutessani Helsingin valikoimaa yhden hikisen lauantai-iltapäivän.

Ennenvanhaan omistin varsin näppärän ja toimivan (ok, törkeän, mahdottoman, ihastuttavan suuren :) alusasukokoelman; kaikkiin käyttötarkoituksiin ja kaikkien vaatteiden alle. Alusvaatteiden Imelda Marcos, that was me, then. Mutta niin se maailma muuttuu, ja naisen vartalo siinä sivussa. Tällä hetkellä aikaisemmasta kokoelmasta löytyy muutama sopiva ja visuaalisesti miellyttävä yksilö tarpeellisissa väreissä post-baby-minulle. Kokoelmaa olisi kiva taas kartuttaa, ja niinpä lähdin metsälle.


Kuva: Lindexin uusi in Between-collection

Tämänkertaisen alusvaateshoppauksen saldo oli kuitenkin onneton, pyöreä nolla päättyen totaaliseen turnausväsymykseen nude-musta-valkoisen röykkiön keskellä.

Olen nimittäin henkisesti allerginen ylenmääräisille pitseille, ruusukkeille, kuvioidulle pinnalle ja erikoisuutta tavoitteleville leikkauksille ja muhkeille toppauksille. Arkialusasujeni täytyy mukavuuden ohella olla yksinkertaisen tyylikkäät. Tarkoitan hyviä materiaaleja ja leikkauksia ilman turhia kommervenkkejä tai käsinpesuja. Ihastelen kauniita ja taidokkaasti tehtyjä, lähes korumaisia alusvaatteita, mutta tiedän vuosien kokemuksesta, että ne jäävät omassa laatikossani vähälle käytölle.


Puuh. Ensi kerralla tukuisamman lounaan voimalla uusi yritys.

Carin Wester -webshop open now!



Fashiontalesta bongattua: Carin Wester on avannut oman verkkoshoppinsa. Sunnuntaiaamun ilo silmälle, kokoelman lisäksi ihastelen erityisesti webbikaupan selkeää visuaalista ilmettä.

Kuvassa suosikkikokonaisuuteni (kuvan voi klikata suuremmaksi). Voisin ottaa :)

torstai 3. syyskuuta 2009

Pintaremonttia

Olin juuri täydellisen rentouttavassa Dermalogica-kasvohoidossa Kauneushoitola Celestessä. Helsinkiläisille vinkkinä, ovat paraikaa avaamassa Torni-hotelliin luksus-day-spata, suosittelen mitä lämpimimmin tutustumaan.
Alku ei ollut mairitteleva: ennen hoitoa otettiin avaruusoptiikkalaitteen näköisellä kameralla syväluotaava kuva molemmista kasvonpuolikkaista. Ihoni, joka on ollut kuin vauvan peppu kosmetologini mukaan, oli kokenut stressin, unenpuutteen, ulkoiluntäyteisen kesän ja loppumaan päässeen kuorintavoiteen yhteisvaikutuksessa aika kauheita: kone antoi oikean puolikkaan iäksi odotetun 31vuotta, mutta vasen... 36 vuotta!

Gääääk! Jos näin pikaisesti pystyy hankkimaan iholleen viisi ikävuotta lisää, täytyy pintaa alkaa huolitsemaan paremmin. Kosmetologini lohdutti, että paluu normaaliin onnistuu palauttamalla säännölliset kuorinnat rutiineihin. Samalla hetkellä päätin myös alkaa käyttää aurinkosuojaa täsmällisemmin, myös pilvisinä päivinä.

Hoidon jälkeen iho oli pehmeä, hehkuva ja tasainen ja pää oli ihanan pumpulinen hierontojen ja muiden hemmotuksien jälkeen. Pitääkseni tilanteen yhtälaisena, tilasin samantien kotiin tultuani uuden Dermalogican kuorintavoiteen loppuneen tilalle. Tässä nassussa ei vielä kuulkaas rypyt juhli!


Arkistosta löytynyt "tarttis varmaan tehrä jotaki"-päänraaputus -ilme sopi aiheeseen niin hyvin, että laitettava mukaan. Nahka oli tosin tällöin vielä kuosissaan ;)

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Tuoksumuistoja

Tuoksumuisti on jännittävä asia: miten pieni tuulahdus voi tuoda mieleen kauan sitten unohtuneita asioita. Ensimmäisellä luokalla lempituoksuni oli hajupyyhekumin makea tuoksu. Muutama päivä sitten tunsin tuon jo unohtamani esanssisen hajun, ja mieleen palasi niin elävästi ekaluokan kirkkaan oranssi pulpetti ja ne tietyt vihreät lehtikuvioiset sammarit. Eilisen sateen jälkeinen puhdas, raikas tuoksu ilmassa vei hetkessä henkiseen kotiin, sinne Keski-Suomeen, metsän reunaan. 




Tänäaamuna lapseni kaiveli äidin laatikoita, ja tutki ihastuneena sinimustaa pakkausta: pikkuinen oli  löytänyt YSL:n Rive Gauchen, äitini lempituoksun, jonka ostin hänelle lahjaksi viimeiseksi jääneenä jouluna. Aavistus tuoksusta tytön käsissä toi mieleen valtavan määrän ihania muistoja. Istuimme lattialla, ja kertoilin yksivuotiaalleni hassuja asioita Mummista. Kauniit muistot säilyvät parhaiten jaettuna.




Seuraava laatikon aarre, jota huolellisesti nuuhkimme (ja välillä aivastelimme), oli oman Mummani lempituoksu, YSL:n Paris. Vaikka se oli vuosien käyttämättömyyden jälkeen jo hiukan muuttunut, kyllä sen vielä tutuksi tunnisti. Mummani oli uskomattoman hauska luonne, niin pullantuoksuinen ja mestarillinen häränhäntäkeiton tekijä, kuin kaikista uusista trendeistä perillä oleva kotifashionista. Ulos ovesta ei astuttu ilman pikkuruista sipaisua aivan tietystä huulipunapuikosta. Hän juuri osti minulle ensimmäiset Levikseni, ja suurensuurta hupia oli ollessani aivan pieni istua kylki kyljessä sohvalla lukien muotilehtiä ja katalogeja, ja aukeama aukeamalta etsiä sivuilta se, "minkä mä ottaisin". 

Ensimmäinen ikioma hajuveteni oli Lancomen Trésor -aika heviä seiskaluokkalaiselle. Sain sen joululahjaksi kummienoltani, ja voi että se oli iso juttu. Samaa tuoksua käytti myös voimistelujoukkueen ohjaaja, joka oli ehkä coolein nainen ikinä (todellisuudessa lukioikäinen tyttönen).





Eräs rakas, hauskojen päivien tuoksuni on Chanelin Chance. Pidän sen kepeydestä ja iloisuudesta. Chancella on minulle tunnearvoa, sillä olen saanut ensimmäiset pulloni lahjaksi kahdelta kertakaikkisen tärkeältä ihmiseltä, rakkaalta ystävältäni, ja "isosiskoltani", jonka sain elämääni satumaisena onnenpotkuna ensimmäiseksi kämppiksekseni opiskeluaikojen soluasuntoa jakamaan.




Oma tuoksuni on kuitenkin ollut jo vuosia Cliniquen Simply. Yhtä aikaa lämmin, leikkisä ja vähän salaperäinen. Tutustuin siihen ulkomailla eläessäni erästä elämän suunnan määrittävää jännittävää vaihetta, ja silloin tuoksu kihlasi minut ja minä sen, ja liittomme tuntuu vain voimistuvan ajan -ja pullollisten- kuluessa. Kyseinen tuoksu on myös ehdottomasti yksi tärkeimmistä omaa tyyliäni määrittävistä seikoista, eikä päivääkään kulu ilman, että en pukisi sitä ylleni.

Näin paljon ajatuksia voi yksi pieni aamulla nuuhkaistu äidin tuoksu tuoda mieleen -olisi mukava kuulla omista tuoksumuistoistanne ja lempituoksuistanne, sillä aihe on minusta kovin kiinnostava!