sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Sielunpikkusiskosta ja ystävyydestä

Hassu pieni juttu tapahtui hetki sitten.

P1040082Kuvasta kauniit kitokset Helenelle

Olin juuri kirjoittamassa postausta ystävyydestä, tarkemmin siitä, kuinka hauskaa on, että elämääni on ilmestynyt yllättäen ihan oikea sielun(pikku:)sisko.  Tyttö, jonka kanssa tuntee, kuin oltaisiin oltu ystäviä aina, ja joka täydentää omat lauseesi ja toisinpäin. Ja se hassu juttu siis: kuin osoituksena tästä, hän oli kirjoittanut juuri samasta aiheesta näitä miettiessäni.

Tämän syksyn olen ollut äärettömän iloinen myös  siitä, että kohtalo, sattuma ja vahva tahto kuljettivat sydänystäväni takaisin tänne Helsinkiin. Mikä onnentyttö olenkaan, yksi puhelinsoitto, ja pakaroita muokkaavat lenkkarit tuovat vuosia ihan liian kaukana majailleen kaverin kainaloon minuuteissa.

Nykyistä elämänvaihetta ei suotta kutsuta ruuhkavuosiksi -aikaa on kroonisesti liian vähän, ja surullisinta on että jotkut ystävyyssuhteet saattavat tästä kärsiä. On kuitenkin lohdullista huomata, että syvimmät ystävyyssuhteet säilyvät, vaikka ei nähtäisi viikkoihin, kuukausiin tai jopa vuosiin. Ja on erityisen hauskaa huomata, että näin aikuisenakin voi löytää upouusia ystäviä -niin turuilta ja toreilta kuin täältä bittiviidakostakin :)

Suukkoja ystäväni, olette ainutlaatuisia.

10 kommenttia:

  1. Hihii, sielunsiskous on nyt jo moneen kertaan ihan käytännössä todettu. :D Suukkoja takaisin, ihana! <3

    VastaaPoista
  2. Blogisi on kiva, kiitos lastenvaatevinkeistä. Pojille on vaikea löytää kivoja vaatteita.

    VastaaPoista
  3. Mahtava kuulla, että olet tämän harrastuksen myötä löytänyt noin hyvän ystävän! :) Minäkin uskon siihen, että tosi ystävyys säilyy vaikkei nähtäisi pitkiin aikoihin. Kun tapaa ystävän pitkästä aikaa, jutut jatkuvat siitä mihin ne jäivätkin, niin kuin ei oltaisi erossa oltukaan. :)

    VastaaPoista
  4. heissan kaunokainen, joskus se elämä yllättää näin hauskallakin tavalla :) -ja te kaikki bittisiskot olette tosi tärkeitä myös, luin juuri blogistasi, että siirryt tauolle, ja se tuntui itsekkäästi kurjalta,vaikka toisaalta taas sitten olen tosi onnellinen, että teillä järkkääntyi kaikki isot elämänmuutokset noin mahtavasti <3

    VastaaPoista
  5. No niinpä! Toivottavasti viikonloppu oli ihana, mä vain podin ja poden edelleen tätä tautia. Snif ja snörf.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kovasti :) Pojille valikoima on tosiaan hiukan suppeampi. Hmm. Tykkäätkö värikkäistä vaatteista? Molo Kidsin poikien vaatteet ovat myös tosi hauskoja, jos se tyyli puree, ja nuo omat suosikkini Mini Rodinithan ovat pääosin "unisexia". Tosin molemmat hintavia, ja meillä ne hankitaankin aina alesta. Perusvaatteissa sitten suosin Lindexiä ja Henkkamaukkaa, joista minusta tekee kivoja löytöjä silloin tällöin.

    VastaaPoista
  7. Näinhän se on, että sydänystäviä ei kilometrit, ei vuodetkaan erota. Ihana onnenkantamoinen, että saa näin "vanhemmitenkin" uuden ystävän. Ootte ihan samannäköisiäkin :)!

    VastaaPoista
  8. No justiinsa niin :) Ja sinäkin olet ihana just täydellinen esimerkki "aikuisiän luksuslöydöstä" :) Suukkosia!

    VastaaPoista
  9. Mun oma sielunsisko on asustellut ulkomailla jo useamman vuoden, mutta silti on uskomatonta, kuinka silloin kun nähdään (yleensä 2 kertaa vuodessa), tunne on kuin olisi nähty edellispäivänä! Tuli kirjoituksesta ihan haikea fiilis kun aloin ajattelemaan tätä ystävääni.

    Tuosta yhdennäköisyydestä: Tätini totesi nähtyään ystäväni ensimmäistä kertaa, että mehän olemme ihan samannäköisiä. Tämä oli sinänsä hassu kommentti, sillä minulla on pituutta 165 cm, ystävälläni lähes 190 cm. Hänellä on paksut tummat, pitkät ja upeat hiukset, minulla suomalaiselle tyypillinen vaalea hiirenhäntä. Mutta kasvonpiirteemme ovat kuulemma samanlaiset. Tätini oli hiljattain lukenut tutkimuksesta, jossa ihmiset tiedostamattaan etsivät ystävikseen ihmisiä, joista löytävät omia piirteitään. Kuulostaa kummalliselta, mutta ehkä asiassa sitten piilee pieni totuuden siemen?

    VastaaPoista
  10. Voi että se on kurjaa kun rakkaat on kaukana -on se sitten Tampere tai Timbuktu! Mutta onneksi nykyään on skypet sun muut, jotka tekee yhteydenpidosta helpompaa, jos vain aikaero ei tee tepposiaan, kuten itselleni usein Australiassa asuvaa ystävääni tavoitellessa. Hih, tuo ilmiöhän on myös parinvalinnasta tuttu -olen kuullut kutsuttavan "naimanaamoiksi" :) Ja uskon kyllä, että siinä on vinha perä!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit! Kommentit ovat mitä lämpimimmin tervetulleita ja toivottuja :)