sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Arvonta! Dimangeja! Helmiä! Kimalletta!

Isänpäivän iloksi ajattelin pystyttää blogiini ihka ensimmäisen arvonnan! -Ja tähän arvon päivään liittyen se tietysti koskee lapsukaisia :)

Glitter lanseeraa nimittäin uuden Princess-asustesarjan pikku tyttösille. Noudimme typykän kanssa postista oikean aarrearkun, näytteitä kyseisestä mallistosta siis. Dimangeja, helmiä ja kimallusta, ihania aarteita laatikon täydeltä!

Osallistu siis kuvassa näkyvän koru/asustepaketin arvontaan blogin kommenttikentässä! -Toivoisin sinun samalla kertovan, mikä on sinun ikimuistoisin korusi -ja kulkeeko se sinulta tyttärellesi, kummilapsellesi tai lapsiystävällesi? Arvon voittajan ensi viikon torstaina eli siis 18.11.

IMG_7644_2

IMG_7648

IMG_7668

IMG_7652

IMG_7665

Oma rakkain koruni on äidiltäni perimäni hopeinen ruususormus, jota en kovinkaan usein raaski käyttää -se on hiukan suuri, ja etenkin talven viilentämistä sormista helposti putoaa. Toki vihkisormuskin on rakas, mutta tähän vanhaan ja vihertyneeseen sormukseen tuntuvat kiteytyvän kaikki ihanat muistot. Vaalinkin sitä kuin kalleinta aarretta, ja aion antaa sen tyttärelleni 18-vuotissyntymäpäivänä.

Tervetuloa siis osallistumaan arvontaan kaikki äidit, kummit, lapsiystävän omaavat henkilöt, ja tietysti isätkin, jos teitä täällä joukossa näin teidän omana päivänänne liikkuu :)

110 kommenttia:

  1. Minun ikimuistosin koruni on kaulakoru jonka olen saanut jo ihan pienenä melkeinpä vauvana.En tiedä keneltä tai mistä se on saatu, sillä äitinikään ei sitä muista.Korussa on pienisydän missä on enkelin kuva joka nukkuu pilven reunalla. Aina laittaessani sen kaulaan oloni ikään kuin muuttuu, tunnen itseni ehkä hitusen voimakkaammaksi sen avulla sitten jaksaa koko päivän :)

    VastaaPoista
  2. tässä ei lue missään mikä se itse palkinto on..? :D

    VastaaPoista
  3. Omista koruistani rakkaimmat ovat timanttikorvikset jotka isäni on ostanut äidilleni lahjaksi kun minä synnyin. Äiti antoi korvikset minulle kun tyttöni syntyi, ja aion varmasti jatkaa perinnettä eteenpäin. Työssä en voi valitettavasti käyttää mitään koruja, vapaapäivä alkaakin aina siitä kun laitan nuo napit korviin :)

    VastaaPoista
  4. Hupsansaa! Kaikki kuvassa näkyvät korut yms! Lisäsin tuonne teksiin, kiitos huomautuksesta :)

    VastaaPoista
  5. Rannekoru jonka sain ristiäisissä mummulta. Videolta olen nähnyt kuinka tuo rannekoru laitettiin pieneen käteeni. Toivottavasti joku päivä omalle tyttärelle voin sen antaa =)

    VastaaPoista
  6. Kyllä se taitaa olla vihkisormus sekä isovanhemmilta lahjaksi saatu timanttisormus :)

    VastaaPoista
  7. Ooh mikä paketti! Omia lapsia ei ole, mutta kummitytöille tuosta riittäisi jaettavaksi.

    Jouduin pitkään ihan miettimään, mikä on rakkain koruni. Omistan niitä melko paljon ja useilla on tärkeä tarina takanaan. Ehkä tärkeimmäksi nostaisin kuitenkin mummoltani saadun kultaisen rannekorun, jonka kuviointi näyttää ihan pitsiltä.

    VastaaPoista
  8. Rakkain koruni on kaunis hopeinen sydänriipus. Sain sen äidiltäni lahjaksi 7 vuotiaana. Sillä on paljon tunnearvoa, koska äitini on jo kuollut.:(

    VastaaPoista
  9. Rakkain koruni on siro ja huomaamatonkin kultainen sydänkaulariipus. Sain sen miehekkeeltäni vuoden seurustelun jälkeen, ja aina sitä kanniskellessani tunnen itseni onnekkaaksi ja rakastetuksi. Itse asiassa on hullua, miten paljon korusta pidän, sillä se on vastoin kaikkia periaatteitani kultainen. Mutta minkäs teet, rakas se on <3

    VastaaPoista
  10. Hei vautsi toi paketti, joka pikkutytön unelma :D Kummitytölle menisi :)

    Itselläni rakkain koruni on äidiltä saamani vanha hopeaketju. Menee luultavasti omille lapsilleni jos joskus sellasia tulee :) Ja tottakai poikaystävältäni ennen muinoin rankkoina inttiaikoina saatu kliseinen tuntolaatta :D liittyy vahvasti ihastumisen ensiaikoihin :)

    VastaaPoista
  11. Rakkain koru on Tiffanyn sormus, joka oli aivan ensimmäinen osokseni ensimmäisellä NYkin reissullani :D
    Ikimuistoisin on kenties ikivanha (kulta?)koru, jonka pienenä tyttönä löysin Ranskassa pihakivien seasta. Kivet olivat meren hiomaa kiveä,pieni kaulakoru koru piti jynssätä puhtaaksi harjan kanssa, lopulta siitä paljastui toiselta puolelta Kristus ja toiselta puolelta pyhä kolminaisuus -kaiketikin. Kukaan ei ole pystynyt kertomaan korun ikää eikä mahdollista alkuperää, joten se pitänee ikuisesti salaisuutensa korulippaani kätköissä :D

    Voittosatsi olisi ihana yllätys 3.5v pojantyttärelleni, joka on varsinainen harakka, mitä koruihin tulee :)

    VastaaPoista
  12. Ikimuistoinen koruni on kihlasormukseni, ja uskoisin tulevan vihkisormuksen olevan toinen. Nämä eivät ole mitään arvokkaita (rahallisesti), mutta sitäkin tärkeämpiä, ja tulevat toivottavasti joskus siirtymään lapsille tai lapsenlapsille. Toivottavasti!

    VastaaPoista
  13. Minä olen todella huono käyttämään koruja ja mitään aivan erityisen rakasta korua ei siksi olekaan. Eniten tunnearvoa liittyy varmaan lapsena kummeilta saamaani kaulakoruun, jossa lukee nimeni ja isotädiltä perinnöksi saamaan Kalevala Korun riipukseen.

    VastaaPoista
  14. Minulla on kolme rakasta korua, joita en voi laittaa paremmuusjarjestykseen. Kaikki ovat sattumoisin sormuksia.

    Ajankohtaisin on aidiltani saatu rubiini-keltakultasormus tyttareni syntyman kunniaksi. Sormuksen han sai aidiltaan, kun mina synnyin ja mummoni sai aikoinaan taman sormuksen mieheltaan kun aitini syntyi. Eli sormus kulkee esikoisen ensimmaiselle, jotka tahan mennessa on kaikki olleet tyttoja. Taman sormuksen tyttareni tulee saamaan, kun/jos aikanaan saa ensimmaisen lapsen.

    Toinen on oma rakas vihkisormukseni. Ja kolmas aitini vihkisormus (he ovat eronneet).

    VastaaPoista
  15. lempikoruni nykyään on vanhemmiltani saama rippiristi tai rippilahjaksi saatu itsetehty hopeasormus:)

    VastaaPoista
  16. Rakkaimmat ovat vihkisormus, sekä mummoni vanhempien vihkisormus. Se on oikein paksu kultasormus vuodelta 1881. Nimet ovat kaiverrettu taakse. Eiköhän sormukset jatka matkaa sitten minun tyttärilleni.
    Näytin toiselle neidolle kuvat arvottavista koruista ja kyllä tykkäsi :)

    VastaaPoista
  17. Tähän on pakko vastata! ;) Pääsin oikein koruhuumaan tätä miettiessäni.

    Kummityttöä minulla ei toistaiseksi ole, eikä omia lapsiakaan. Aloin miettimään tuota koruasiaa, enkä osannut valita lempikoruani. En ole saanut suvussa kulkeneita koruja lahjaksi. Omat rakkaimmat koruni on siis muuten vaan lahjaksi saatuja tai itse hankittuja. Ensimmäisenä tuli mieleen poikaystäväni Intiasta hankkima jalokivikaulakoru ja matchaavat korvikset. Korut on aivan upeat. Ne on tosin niin hienot ja juhlavat, että en oikein ikinä niitä pääse käyttämään. Korua voi silti aina välillä kotona sovitella... ;) Toinen häneltä saatu lahja on aivan ihana dinosauruksenhammaskaulakoru, jossa on myös mammutin luuta. <3

    Olen ihan omatoimisesti rakastunut erilaisiin kiviin ja puolijalokiviin, joita olen "vähän" shopannut matkoilta. mm. Mexicosta olen ostanut aivan uskomattomia koruja. Näistä mainitsemisen arvoinen on lempisormukseni, joka on hopeaa ja kerää usein kehuja. Toinen Mexicosta ostettu koru on erittäin värikäs, pienistä muovihelmistä tehty kukan muotoinen, suuri kaulakoru. Sen ostin Coyocanin lauantaimarkkinoilta, kun sain siskoltani 5 min. shoppailuaikaa... (Hyvin riitti) Kaksoissiskoni asui pari vuotta sitten Mexicossa ja kaikki sieltä ostamani korut oikeastaan on tosi tärkeitä (ja ihania). :)

    Sitten vielä viimeisenä yksi koru, joka on aarteeni, enkä raaski sitä usein käyttää. Äidiltäni ylioppilaspäiväksi saama helmikaulanauha. <3 - Tämä ehkä kuitenkin on se rakkain, sillä se on ihanalta, rakkaalta äidiltä. Tämä voisi olla kaunis lahja tyttärelle, jos sellainen mulle joku päivä suodaan...

    PS. Anteeksi pitkä vuodatus, mutta tykkään koruista tosi paljon!

    VastaaPoista
  18. Moikkis! Mulla on pyöreä, siro hopealaatta, jossa lukee nimeni ja takana on 3-vuotissyntymäpäivän kaiverrus, eli se päivä jolloin olen tuon korun saanut kummisedältäni. En ole käyttänyt korua muutamaan vuoteen, mutta pitäisi kyllä, se on todella ajaton ja sopisi tyyliin hyvin vieläkin. Muita suosikkejani ovat äitini antamat sormukset, isältä saatu maisterisormus, poikaystävän antama Tiffanyn sydän sekä itse ostamani saman putiikin avain. Rakkaita kaikki! Voittopalkinto lähtisi kummitytölle ja kaverin tytölle jaettavaksi. :)

    VastaaPoista
  19. rakkain aarteeni on poikaystävältäni lahjaksi saamani ensimmäisen äitienpäivän hopeinen helmikaulakoru! en usko että hennon edes luopua siitä elinikäni aikana :)

    VastaaPoista
  20. Ensimmäinen kommenttini ihastuttavaan blogiin - pienet prinsessani kuuluvat jo aiemmin mainittuun harakoiden heimoon, joille mikään määrä kimalletta, pinnejä ja pompuloita ei ole tarpeeksi!

    Kolme korua nousee mullakin kärkeen: rippiristi, jonka tuttu koruseppä on valmistanut minulle ja sisaruksilleni, ja onkin ennen kaikkea meidän sisarusten syvän yhteyden symboli; 100-vuotiaana edesmenneen isoäitini vanha sormus (tarina ei kerro, onko hän korun ensimmäinen käyttäjä) ja kihlasormus, joka on ostettu kaukaa raskaan selvitytymisjakson jälkeen.

    VastaaPoista
  21. Rakkain koruni on ehdottomasti silloisen kihlattuni, nykyisen aviomieheni antama 22-vuotissynttärilahja, hopeisista palloista koostuva kaulakoru. Se on tosi klassinen ja sopii kaiken kanssa yhteen. :) Perintökoruja minulla ei valitettavasti ole, mutta ehkä annan joskus mieheni antaman korun tyttärelleni, jos sellaisen saamme. :)

    Kiva arvonta! Antaisin nämä luultavasti pienille kummitytöilleni, jotka olisivat juuri sopivan ikäisiä leikkimään hienoa neitiä tai prinsessaa. Kummityttöni kun ovat 3,5- ja 4,5-vuotiaat. :)

    VastaaPoista
  22. Koska mitään perinnekoruja ei suvussa ole minulle asti liikkunut, aloitin itse oman perinteen. Valmistujaislahjarahoilla ostin Pilgrimin hopeisen medaljongin, jonka sisään askartelin oman ja tyttäreni kuvan ja jonka aion tietenkin myös säästää perinnöksi hänelle. Näin se muistuttaa minua kahdesta suuresta saavutuksestani, valmistumisesta ja rakkaasta lapsestani. :) Ja hänelle olisikin erityisen mieluinen palkinto tuommoinen bling bling-setti, sillä äidin kovista vastusteluista ja käännytysyrityksistä huolimatta meillä taitaa asua pienenpieni prinsessa. :D

    VastaaPoista
  23. Ikimuistoisin koruni on Kalevala -kaulakoru, jonka sain äidiltäni esikoiseni syntyessä 12 v. sitten. Hän on perinyt sen omalta äidiltään, joka taas sai korun lahjaksi äitini syntyessä -40 -luvulla. Koru jatkaa matkaansa kakkoslapselleni, ensimmäiselle tyttärelleni, aikanaan.

    VastaaPoista
  24. Ihana voitto! Meidän 4-vuotias olisi haltioissaan nähdessään nuo =)

    Pidän kovasti paljon isoisältäni ylioppilaslahjaksi saamastani kultaisesta rannekorusta. Sillä on tunnearvoa ja vielä rakkaammaksi se on tullut isoisän kuoleman jälkeen. Pieni kultainen sydänriipus, jonka sain kummeiltani ristiäislahjaksi ja jossa on oman hampaani jälki, on myös rakas.

    Voiton vie ehkä kuitenkin superihana vihkisormukseni, jonka sain rakkaalta mieheltäni <3

    VastaaPoista
  25. Sain äidiltäni 10-vuotislahjaksi rubiinisormuksen, jonka hän itse oli saanut joltain sukulaistädiltään/-sedältään lahjaksi täyttäessään 10 vuotta. Äiti piti sitä pienestä tytöstä saakka aarteenaan, perhe kun ei ollut kovin varakas. En käytä sormusta sillä se on lohjennut renkaasta ja kerran jo korjautettukin sen vuoksi mutta lohkesi uudelleen. Säilytän sitä kuitenkin kauniissa simpukkarasiassa ja katselen silloin tällöin :) Aikomuksena on antaa se sitten joskus omalle tyttärelle (jos sellainen siunaantuu) hänen täyttäessään 10 vuotta.

    VastaaPoista
  26. Rakkaimmat koruni ovat ehdottomasti vihki- ja kihlasormukseni sekä vanhemmilta yo-lahjaksi saamani helminauha. Toivottavasti ne joskus siirtyvät omille lapsilleni. Ihana arvonta! Antaisin nämä pienelle kummitytölleni prinsessaleikkeihin. :)

    VastaaPoista
  27. Ikimuistoisin koruni ei ole kovinkaan vanha, vain parisen kuukautta. Se on Thomas Sabonkaula koru, jossa roikkuvat strasseilla koristellut tyttärieni etukirjaimet. Mm. eilen kaupungille lähdettäessä isompi tyttäreni, 3v, huolehti, että laita se koru, jossa on meidän kirjaimet. Korun olen itse itselleni ostanut. Pitkään mietin ostosta ja surffailin Sabon sivuilla, mutta lopulta kävi niin, että eräänä lauantaina muilla asioilla ollessani palasin Kultajouseen jo liikkeen ohi käveltyäni ja ostin kaulakoruuni nuo kirjaimet. Palkintona oleva korupaketti olisi aivan ihana jouluyllätys pienille tyttärilleni, jotka molemmat ovat korujen ja kaiken kauniin ja kiiltävän perään - äidiltä perittyjä geenejä kenties :-)

    VastaaPoista
  28. Rakkain koruni on ehdottomasti sormus, joka on nyt viidennessä sukupolvessa eli minulla. Sen sai alunperin iso-iso-iso-iso-isoäitini mieheltään kun he menivät naimisiin. aion antaa sen edelleen lapselleni sitten joskus kun minulla sellainen on :)

    VastaaPoista
  29. Rakkain koru on hopeinen, yksinkertainen pullukka sydän ohuessa hopeaketjussa. Oikeastaan en edes tiedä mikä tästä tekee niin ihanan, mutta joku siinä vain koskettaa. Tuliaisiksi olen tämän saanut perhetutuilta pienenä.

    ps. Ihana palkinto, niinkuin tehty mun pikkuiselle kummitytölle <3

    VastaaPoista
  30. Rakkain koruni on vaaleanpunainen sydänriipus. Ostin sen itse itselleni eräänä ystävänpäivänä rankan avoeron jälkeen, itselleni merkiksi ja muistutukseksi että rakkaus omaan itseensä on tärkeää. Samoihin aikoihin rakas kummityttöni oli noin puolivuotias ja tykkäsi paljon hiplata tätä korua, silloin päätin, että kun kummityttöni on tarpeeksi vanha, niin annan tämän riipuksen hänelle.
    ylläripylläri arvonnan voitto menisi myös tälle ihanalle kummitytölleni :)

    VastaaPoista
  31. Mun rakkain koru on kyllä ehdottomasti vihkisormus:)
    Sain lapsena/nuorena paljon koruja,koska kummitätini työskenteli kultasepänliikkeessä,mutta mikään niistä ei ole se ykkönen,kaikki on ihania - ja tyttäreni saa ne sitten aikanaan!
    Tämän ihanan arvontapalkinnon antaisin kyllä ehdottomasti jommallekummalle pienistä kummitytöistäni:)

    VastaaPoista
  32. hmm, se on isoäidin antama kaulakoru...
    p.s. pakko vaan sanoa ku rupes ärsyttämään et timantteja ("dimangeja") on kirjotettu ainaki kaks kertaa väärin...!

    VastaaPoista
  33. Rakkain koruni on ehdottamasti äidiltä saamani Hermesin rannekoru. Äiti sai sen 18-vuotis lahjaksi äidiltään ja äiti antoi sen minulle omana 18-vuotispäivänäni silloin aikoinaan. Omia lapsia minulla tuskin tulee koskaan olemaan ja siksipä kummityttöni on potentiaalinen perijä kyseiselle korulle, kunhan siitä itse raaskin luopua :)

    VastaaPoista
  34. ikimuistoisin koruni on poikaystävältäni joululahjaksi saatu sydän kaulakoru:) koru on aivan ihana ja en ikinä
    ole saanut mitään koruja , niin oli kiva saada. Aion säilyttää korun aina ja pitää sitä kaulassani aina kun vain mahdollista<3

    VastaaPoista
  35. Rakkain koruni on isoäidiltäni peritty rintakoru, jota käytän piristämään muuten aika minimalistisia asujani. Usein kun käytän tuota korua, ihmiset tulevat kehumaan ja kysymään, että mistä se on ostettu. Isoäitini oli todellinen lady, naisellinen ja tyylikäs loppuun asti. Toivoisin, että minulle olisi periytynyt edes hitunenkin hänen tyylitajustaan :)

    VastaaPoista
  36. Minäkin jouduin miettimään pitkään suosikkikoruani. Niitä taitaa olla aika monta, tärkeimpiä varmasti päivän teemaan sopien rakkaalta mieheltäni saamat korut. Molemmilta mummoiltani olen kyllä myös saanut jotakin, toiselta vanhan sormuksen, toiselta kultaisen paksun rannekorun. Nekin merkitsevät jotakin, mutta eivät ehkä sittenkään niin paljon kuin esim. kihlasormukseni, johon toimme ensimmäiseltä pitkältä yhteiseltä ulkomaanreissultamme Karibialta ison timantin ja jonka mieheni isä sitten istutti suunnittelemaamme sormukseen.

    Käyttökoruista kaikkein arvokkaimman paikan ottaa tällä hetkellä hopeinen, erittäin yksinkertainen, Urban A:sta ostamani kaulakoru, josta yksinkertaisina riipuksina löytyvät kirjaimet A ja I, lastemme nimikirjaimet. Sitä en raaskisi kaulalta ottaa pois ollenkaan, ihastuin siihen suuresti.

    VastaaPoista
  37. Niin ja siis kaikki koruni kyllä jätän pikkuneidilleni, mikäli hän ne itselleen aikanaan haluaa.

    VastaaPoista
  38. Voi juku! Tossapa olisi synttärilahja kummitytölle :)

    Oma rakkain koruni on poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi saatu hopeinen rannekoru, jossa killuu sydän. Siro ja omaan makuun täysi kymppi! Mitään perintökoruja ei mulla ole, äiti eikä isoäidit ole koruihmisiä. Pian hankin todella pitkään haaveilemani Kalevalan sydänsormuksen, mistä tulee varmasti myös yksi rakkaimmista..

    VastaaPoista
  39. Kiva arvonta, osallistun :)

    Mulle varmasti tärkein koru on vihkisormus, mutta aika erityinen on myös isoisäni 1900-luvun alussa kolikoista itsetekemä koru, josta löytyy aika arvokkaita rahoja.

    VastaaPoista
  40. Oi kuinka ihana palkinto!

    Mun koru on kastelahjaksi saatu pyöreä kultainen laatta, jonka ketju kimaltelee kauniisti. Harmi vain että ketju on liian lyhyt, mutta lapsena korua tuli pidettyä aina kun uskalsin. Pelkäsin joka kerta että koru menee rikki tai hukkaan sen.

    VastaaPoista
  41. Mun kohta 4v ainaki ihastu kuvien kautta palkintoon :DD mulle tärkein koru on ehkä äidin vanha rippisormus, sellanen pronssinvärinen missä on ruusu keskellä. Mulle se on kulkeutunut jostain syystä ja onneks on tallessa :)

    VastaaPoista
  42. Mulla ei ole vielä omia lapsia, mutta kaikki aarteet ovat kulkeneet meillä suvussa aina seuraaville. :) Mummomme käytti siskonsa kanssa koruja vuorotellen ja sitten ne ovat päättyneet äidilleni joka on nyt antanut ne mulle ja siskolleni. :) Ei niistä pysty yhtä suosikkia valitsemaan! Kaikki ovat arvokkaita meille, sillä niillä on ollut arvoa esimerkiksi rakkaalle mummolle. Ja osa koruista mummo on saanu omalta äidiltään ja mummoltaan. En ole edes enää varma, että kenen mikäkin koru on alunperin ollut. En ikävä kyllä raaski niitä käyttää mutta säilytän korurasiassa, josta me välillä suvun naisineen ihaillaan niitä :D varmasti omakin tyttäreni saa joskus niitä sitten ihasteltavaks. :)

    VastaaPoista
  43. Ikimuistoisin koruni on tehyn koru, jonka äiti sai koska osallistui muiden työntekijäiden kanssa lakkoon :-) Koru oli hyvin kaunis ja äitini antoi sen minulle

    VastaaPoista
  44. Tärkeimmät koruni ovat kihla- ja vihkisormukseni sekä isoäidiltäni perityt vihkisormus ja rintakoru. Noista arvonnan koruista 3-vuotias tyttöni olisi varmasti ikionnellinen! :)

    VastaaPoista
  45. Ikimuistoisin koruni on kummitädiltäni ylioppilas-lahjaksi saamani sinikivinen kaulakoru, joka on tehty jo vuosia sitten edesmenneen isoäitini korvakorusta. Toinen korvakoruista on vielä isälläni ja hän aikoo antaa sen pikkusiskolleni lahjaksi ensi keväänä, kun hänkin saa painaa valkolakin kutreilleen :-)

    VastaaPoista
  46. Osallistun arvontaan!
    Minulla ei ole mitään erityisen rakasta korua, ei edes vihkisormusta.

    VastaaPoista
  47. Rakkaimpia koruja on kaksi: Toinen mummuni vanha rintakoru, jonka sain äitini kautta mummun kuoleman jälkeen. Toinen on puolestaan kihlasormukseni. Uskoisin, että molemmet kulkevat myös mahdollisille omille lapsilleni :)

    VastaaPoista
  48. Rakkaimmat koruni ovat edesmenneen papan kultainen kihlasormus sekä mummin ohut kultainen sormus, jossa on pieni hopeinen laatta ja siinä pienen pieni kivi. Jos joskus tyttären saan, niin todennäköisesti annan nuo rakkaimmat koruni hänelle.

    VastaaPoista
  49. Rakkain koruni on mummo vainaani peruja, ihana rannekoru! =) Osallistun siis arvontaan!

    VastaaPoista
  50. Kiva arvonta :) Rakkain koruni taitaa olla vauvana kastelahjaksi saamani pieni kultainen sydänriipus. :)

    VastaaPoista
  51. Mun 4v. prinsessa jo huokaili korujen perään.
    Oma rakkain koru on isoäidin ekalla palkaan ostamat kultaiset sinikivelliset korvakorut. sain ne äidiltä jokunen vuosi sitten ennakkoperintönä ja sitten sain häälahjaksi kummisedältäni niihin kuuluvan sormuksen.

    VastaaPoista
  52. Rakkaimmat koruni ovat helmikorvikset ja riipus, jotka olen saanut poikaystävältäni lahjaksi. Tuo palkinto olisi ihana lahja prinsessoista innostuneelle siskon tytölleni :)

    VastaaPoista
  53. Ihana palkinto, joten pakko osallistua. Rakkaat pienet veljentyttäreni ilahtuisivat kovasti tällaisesta paketista :) Tajusin, että en näköjään ole yhtään koruihminen, koska en pysty sanomaan, että mikään koru olisi kovin merkittävä tai tärkeä minulle. Joten aika kurjaa sanoa, mutta en näköjään omista toistaiseksi yhtään korua, jolla olisi mitään erityistä arvoa...

    VastaaPoista
  54. Ikimuistoisin koruni on timanttisormus, jonka olen saanut mieheltäni 10-vuotishääpäivälahjaksi, samaan aikaan kastettiin pieni poikamme. Sormus on aina sormessani vihkisormuksen vieressä. Perinnöksi sen saa joku kolmesta lapsesta.

    VastaaPoista
  55. Voi meillä asuu 2,5 vuotias joka on juuri hiffannut kaiken kiiltävän ja kauniin ja aamun pakollisin vaate on kaulakoru :)
    Osallistumme siis ehdottomasti mukaan arvontaan, aivan huikea palkinto!

    VastaaPoista
  56. Kun tytär syntyi toi mies seuraavana päivänä minulle pienen rasia. Tokkuroissani istuin ja tuijottelin rasiaa hymyillen niin kauan että miehen täytyi kehottaa minua avaamaan se. Rasiassa oli ihana sormus. Kerran pihatöitä tehdessä sormus hukkui ja olin kovasti onneton. Viikkoa myöhemmin anoppi haravoi pihaamme ja koru löytyi :)

    VastaaPoista
  57. Ihania prinsessa-juttuja, ehdottomasti täytyy osallistua, oma prinsessani ilahtuisi :)

    Rakkaimmat korut ovat kyllä vihkisormus ja hopeinen sydänkoru jonka olen saanut ensimmäisenä äitienpäivänäni.
    Kummatkin korut muistuttavat ihanista rakkaista, tärkeimmistä.

    VastaaPoista
  58. Rakkain koruni on edesmenneen mummoni vanha riipus jossa on hänen nimensä, vähän niinkuin Carrie koru :) Sen tulee saamaan tyttöni joka on saanut nimensä mummoltani, Liisa ♥

    VastaaPoista
  59. Kyllä se on juurikin äidin äidin paksu vihkisormus. En ole koskaan tavannut mummoani ja äiti antoi sormuksen juuri minulle, ei vanhimmalle siskolleni. Tämä on iso asia. Minulla ei ole itselläni lapsia (vielä) mutta toivoisin että saisin vielä omia murusia. Ja haluaisin antaa sormuksen esikoiselleni rippilahjaksi. Sormukseen haluaisin sisälle liittää rippiristini jonka sain edesmenneeltä kummitädiltäni ja tehdä niistä riipuksen yhdessä.

    Ja tää palkinto on niiiin ihana. Paljon pienia 8-10 vuotiaita pikku neitejä ystäväpiirissäni on ja voi sitä onnea jos pääsisin tätä heidän kanssaan jakamaan.

    VastaaPoista
  60. Pikkusiskoni ilahtuisivat näistä kamalasti! Rakkain koruni on vihkisormukseni, mutta liikuttavimpia ovat näiden pikkusiskojen minulle askartelemat korut :)

    VastaaPoista
  61. Meillä asuu 3 pientä prinsessaa, jotka rrrrakastaisivat noita koruja niin hirveän paljon! Oma rakkain koruni on pieni, kultainen lintu-rintakoru, jonka olen saanut kummitädiltäni kastelahjaksi. En sitä osaa oikein missään käyttää, mutta aina välillä sitä pitää katsella ja muistella, kuinka ylpeänä kannoin sitä takissani ollessani n. 5-vuotias :-)

    VastaaPoista
  62. Rakkain koruni on iso kultainen ristiriipus, jonka sain äidiltäni rippilahjaksi. Pidän sitä usein ja tunnen, että se jotenkin suojelee minua.

    VastaaPoista
  63. Minunkin rakkain kiiltäväiseni on sormus, kummitädiltä joskus 12-vuotiaana saatu. Aloin käyttää sitä parikymppisenä ja melkein kymmenen vuotta se oli aina sormessani. Sitten sain jonkun sormusinhon ja luovuin sormusten käytöstä kotona tai vapaalla; aina pois kotoa julkiseen tilaan lähtiessäni tosin puen kaikki kolme sormustani taas päälle. - Tyttäreni kenties voisi saada sormukseni joskus, jos vain maltan siitä luopua. Kyseisen sarjan sormuksia tosin myydään edelleen, joten ehkä voisin ostaa itselleni vähän suurempikivisen vastaavan ja lahjoittaa tyttären aikuistuttua rakkaan, mutta tyttömäisemmän sormukseni hänelle... Tällä hetkellä rihkamat ovat parasta neidille. Ja niitä kyllä jo piisaakin, joten lahja voisi tällä kertaa ihan hyvin osua jollekin toiselle tytölle. Tosin ihanassa paketissasi olisi kyllä lahjoitettavaa vaikka muillekin! Ja helmiä meillä ei vielä ole... ...

    VastaaPoista
  64. Tärkein koruni on sormus, jonka sain poikani syntymän jälkeen. Pidin sitä tiukasti sormessa, joka päivä kun poika oli sydänleikkauksessa...Ja siitä selvittiin. Tämä paketti ei tulisi pojalleni, vaan ihanalle pienelle kummitytölle...

    VastaaPoista
  65. Ehdottomasti vihkisormus :)

    VastaaPoista
  66. Ihana arvonta ja palkinto myös, olisi juuri sopiva suloiselle kummitytölleni! Rakkain koruni on ehdottomasti kihlasormukseni, joka tulikin pitkän odottelun jälkeen ;) Se on niin kaunis, että edelleen ihailen sitä päivittäin monta kertaa. Jos joskus saan tyttären, niin hän saa tietty sormukseni, kun minusta aika jättää.

    VastaaPoista
  67. Rakkain koruni on kihlasormus, mies kosi ja vastasin myöntävästi. Toki vihkisormuskin on rakas, mutta kihlasormus saa kyllä ykkössijan.
    Paljon tykkään myös Kalevala korun lapsikorusta, jonka sain mieheltä lahjaksi, kun toinen lapsemme syntyi. Kolmannen jälkeen riipukseen lisättiin vielä yksi kivi. Neljäs vielä odottaa. (En halunnut kaikista lapsista omaa riipusta.)

    VastaaPoista
  68. Yksi rakkaimmista koruistani on hopeanvärinen medaljonki, jossa on hieno koristekaiverrus. Olen saanut sen lapsena isoäitini naapurissa asuneelta tädiltä. Medaljonki ei taida olla mitään jalometallia. Mutta tunnearvoa sillä on, rahallista arvoa enemmän.
    Arvonnan kohteena oleva prinsessasetti todella ilahduttaisi kummityttöjä.

    VastaaPoista
  69. Olen ehkä vähän tylsä, mutta mulla ei oikeastaan ole mitään suurta tunnearvoa sisältävää korua. Jos joku pitää valita, niin kihlasormus on ehkä kaikista rakkain. Se menee kirkkaasti vihkisormuksen ohi tunnearvossa. Ihana arvonta, johon osallistun innoissani!:)

    VastaaPoista
  70. Sain mummilta hänen rippilahjaksi saamansa riipuksen. Olen käyttänyt sitä vain muutaman kerran, koska pelkään hävittäväni sen. Sinänsä tyhmää, jos kaunis ja ihana koru lojuu laatikossa tyhjänpanttina. Ehkäpä otan sen nyt käyttöön ja toivon parasta.

    VastaaPoista
  71. Ostin itselle vuosia sitten korvakorut, jotka ovat ollett minulle rakkaat. Ne on olleet monta kertaa hukassa ja pelännyt pahinta etten niitä koskaan enään löydä, mutta ne on aina jostain löytyneet.
    Yhtenä jouluna lahjakortilla ostin siihen sopivan kaulakorun. Joka onneks ei ollut koskaan hukassa.
    Kun isäni kuoli, laitoin hautajaisissa isän rinnalle kaulakoruni ja yhden sormuksen. Ne meni isäni mukana hautaa.

    VastaaPoista
  72. Tärkein ja varmasti site ikimuistoisin on luonnollisesti kihla- ja vihkisormukseni, jotka tule myös aikoinaan jättämään tyttärelleni muistoksi :) Olen noin muuten aika huono käyttmään koruja ylipäätään, mutta tyttäreni on jo nyt seitsemän vuotiaana sitäkin innokkaampi kaikenlaisten korujen perään. Mistähän lie sitten perinnyt, heh :)

    VastaaPoista
  73. Itse rakastan koruja ja rakkaita koruja on monia. Mutta tärkein on ehkä rippiristini, joka on kulkenut suvussamme jo pitkään. Tämä koru siirtyy myös omalle tyttärelleni aikanaan. Jos tämän paketin saisin antaisin sen ehdottomasti rakkaalle mieheni veljen pikkuprinsessalle, joka aina ihastelee korujani kun nähdään. Joitain koruja olen hänelle jo ostanutkin ja on niistä ollut aivan innoissaan :)

    VastaaPoista
  74. Olen saanut mieheltäni lahjaksi molempien lasten syntymän johdosta korut. Joten nämä kaksi korua (sormus ja kaulakoru) ovat kirkkaasti rakkaimmat koruni. Ja niihin liittyvän suuren tunnelatauksen takia tulevat tärkeimpinä myös pysymään!

    VastaaPoista
  75. Ihania koruja :-)
    Minun rakkain koruni on mieheltä saamani hänen yhdessä kultasepän kanssa sunnittelema sormus.

    VastaaPoista
  76. Tuo korupaketti olisi täydellinen kahdelle kummitytölleni, kaikki kimaltava ja pinkki tuntuu kiinnostavan tällä hetkellä. :)
    Rakkain koruni on mieheltäni saatu kaulakoru, jossa on riipuksena pieni sydän. Sain sen seurustelumme alussa joululahjaksi ja koru kulkee yhä mukana 8 vuoden jälkeenkin. :)

    VastaaPoista
  77. Sain äidiltä edesmenneen isäni suuren näyttävän mustakivisen sormuksen, joka on rakkain esineeni ylipäätään. Se on liian suuri, mutta suunnittelen sen ja mummoni kihlajaissormuksen viemistä kultasepälle ja mahdollisesti näiden korujen yhdistämistä. Sen lisäksi kummien lahjoittamat medaljongit ovat rakkaita ja onneksi vieläkin tallessa. Kummityttöjä löytyy kaksi ja tytöt menisivät ihan höperöiksi tuosta määrästä blingblingiä :).

    VastaaPoista
  78. Minulle rakkain koruni on mieheltäni 18-vuotislahjaksi saamani medaljonki pitkässä ketjussa. Medaljongin sisällä on kuva nykyisestä aviomiehestäni nuorukaisena (lähes 15 vuotta sitten). Muutama vuosi sitten sain onnellisena lisätä sen sisään myös kuvan pikku pojastamme. Rakkaani kulkevat siinä aina mukanani!

    Jos arpaonni osuu kohdalleni, diamangit ja glitterit menevät jakoon kahdelle kummitytölleni :)

    VastaaPoista
  79. Kliseistä, mutta täytyy vastata vihkisormus. :)

    VastaaPoista
  80. My oh my! Prinsessapataljoona repeäisi liitoksistaan, kun tuollaisia ihanuuksia saapuisi postin mukana...! Noista riittäisi sekä omille "rinsessoille" että kummitytölle! Rakkain koruni lienee isoäitini kihlasormus. Tunnearvo on niin suuri, etten uskalla käyttää sitä, ihailen vain silloin tällöin. Miehen joululahjaksi antamista timanttikorviksista toinen hävisi ja järkytyksestä toivuttuani totesin, että niitähän saa koruliikkeestä lisää, joten niitä en kaappiin piilottanut. Mummun sormessa yli kuusikymmentä vuotta ollut sormus - se on korvaamaton. Tyttäret saavat aikanaan kaikki koruni, mutta ajattelin alkaa niiden lahjoittamisen jo, kun neidit pääsevät teini-ikään. Olen suunnitellut ostavani molemmille omat Pandoran rannekorut ja saavat niihin äidin korusta paloja vähitellen.

    VastaaPoista
  81. Oih, meidän 4v ja 1,5v tytöt halkeisivat onnesta nämä saadessaan, ehdottomasti mukana :).

    Oma rakkain koruni on edesmenneen isänäitini helmikorvakorut. Tunnearvo on korvaamaton, ja muistot niistä ihanat. Aloin esikoistani odottaa viikko ennen mummin poismenoa, niinpä nämä korvikset muistuttaa monesta ihanasta asiasta.; niin mummista kuin pienestä prinsessastani.

    VastaaPoista
  82. Oma suosikkini ja tunnearvoltaan rakkain oli mummuni muistosormus, joka oli mummuni ja vaarini hääpäivänä teetetty. Kannoin kyseistä aina kaulassani kultaisesa ketjussa, sillä sormus oli aivan liian suuri varsinaiseen tarkoituksen mukaiseen käyttöön :) Muuttoni yhteydesä koru varastettiin muutamien muiden korujen mukana, eikä mikään sittemmin ole korvannut kyseistä.

    VastaaPoista
  83. Rakkain koruni on mummuni tekemä punavalkoinen puuhelmikoru, joka näyttää melko vaatimattomalta mutta on sitäkin rakkaampi. Lapsuudestani on säilynyt melko vähän mitään konkreettista, mutta tämä koru on jostain syystä tallella ja sitä on vähän jouduttu korjailemaankin. Se on valitettavasti nykyään liian pieni kaulani ympärille. Säilytän sitä kuitenkin korurasiassa arvopaikalla ja annan sen ehkä tulevalle mahdolliselle lapselleni. Helmikorua katsellessa tulee aina mieleen lämmin ja sydämellinen mummuni ja lapsuuden mummulakesät. Mummuni on jo nukkunut pois, mutta muisto elää :)

    VastaaPoista
  84. Niin ja tuollaisen korupalkinnon saadessaan kummityttöni (6 v ja 2 v) pakahtuisivat onnesta! Molemmilla on menossa prinsessakausi.

    VastaaPoista
  85. Oma pikkuinen prinsessani ilahtuisi valtavasti koruista ;) Itselleni rakkain koru taitaa olla viime äitienpäivänä saamani Lovelinks -rannekoru.

    VastaaPoista
  86. Meidänkin peppi pitkätossu olisi aivan haltioissaan noin kimaltelevasta aarteesta!

    Paljon rakkaita ja merkityksellisiä koruja on mullakin, mutta ehkä se erityisin on mun hopeinen "kova" rannerengas kaiverruksilla, jonka sain rippilahjaksi silloiselta poikaystävältäni. Ihanaa että koru on tallessa, sillä tuo poikaystävä palasi takaisin elämääni vuosia, vuosia myöhemmin ja meille syntyi juuri kolmas lapsi!

    VastaaPoista
  87. Hei Lilou piiiiiitkästä aikaaaaaa!!! Ihana blogi edelleen ja ihana sinä!! Olen lukenut säännöllisesti, kiireet vaan häiritsevät kommentointeja tms. Nyt on pakko kommentoida, kun on niin ihquja blingejä! Ja koska haluan jakaa tarinan...

    Rakkain koru on ehdottomasti omalta edesmenneeltä papalta saatu sormus. Pappa oli kotoisin Laatokan rannaltaSortavalasta ja palveli talvisodassa, jossa menetti kuulonsa ja sai luodista. Sotiessaan jossain metsien keskellä Karjalan kunnailla hän löysi sormuksen, joka on hopean värinen ja siinä on muhkurainen, jonkun löytämä ruusukvartsi. Sormus on amatöörin tekemä ja haluan sen olevan jonkun rakkauden kipeän ja ikävän riivaaman sotapojan tekemä morsiammelleen. Pappa tosiaan löysi sormuksen ja otti talteen ja koska se oli niin ruma mummon mielestä sain sen pienenä tyttönä. Joku aika sitten käytin sormuksen kultasepällä oiottavana ja kävi ilmi, että sormuksen massa tosiaan on jotain sekoitusta eri metalleista. Täysin arvoton siis siinä mielessä, mutta arvokkaampi kuin yksikään jalometalli minulle!

    Se muistuttaa papasta sormessa miltei joka päivä.

    VastaaPoista
  88. Höh, mun osallistuminen ei ollut tullut julkaistuksi :( Miksihän?

    No uutta yritystä kehiin!

    Eli rakkain koruni on mieheni mulle synttärilahjaksi antama kaulakoru, jossa on hopeisia palloja (kuin helmet, mutta hopeaa). Se käy kaiken kanssa yhteen ja on tosi ajaton. :) Perintökoruja mulla ei valitettavasti ole.

    Ihana palkinto, olisi kiva voittaa, koska antaisin sen kahdelle ihanalle pienelle kummitytölleni, iältään 3,5 ja 4,5 vuotta! :) Niin täydellinen juttu pienten tyttöjen prinsessaleikkeihin...

    VastaaPoista
  89. Ihanan raikas ja samanaikaisesti "glamoröösi& arkinen" blogi sinulla!
    Koruista... toki kannan kihla- ja vihkisormuksiani onnen tuntein, mutta eniten vaalin nykyään kuopukseltani viime äitienpäivänä saamaani helmirannekorua, jonka hän oli päiväkodissa sommitellut ja koonnut omin pikku kätösin <3

    VastaaPoista
  90. Voi mikä joka typyn ihannepaketti kaikkea sitä meidän kolmen tytön ihannoimaa plinplingiä.
    Rakkain koruni ehdottomasta on isoäidiltäni saama vanha rintaneula. On aivan huippu mustan poolon kanssa, mutta niin tärkeä minulle, että harvoin maltan sitä ulkoiluttaa.

    VastaaPoista
  91. Tärkein koruni on ehdottomasti isoäitini "kunniamitali". Isoisäni teetti sen isoäidilleni joskus 60-luvulla kun presidentti ei sitä isoäidille koskaan myöntänyt itsenäisyyspäivänä... Koru on niin mieletön, etten uskalla edes käyttää sitä. Ja tunnearvo on ihan järjettömän suuri, koru kun muistuttaa molemmista isovanhemmista.
    Joskus haaveilen, että voisin käyttää mitalia jos pääsisin linnanjuhliin:) Kyllä isoäitiäkin varmaan hymyllyttäisi pilvenhattarallaan...
    Snif. IKÄVÄ!

    VastaaPoista
  92. Voi että eräs keijukainen sais intokohtauksen, jos synttäripaketista kuoriutuisi helyjä joka raajaan ja hiustupsukkaan!

    Itse tyydyn jo vähän vähempään, ja käytän vain yhtä korua: valmistuksesta ajat sitten poistunutta Kalevalan "ritarinkilpisormusta", joka kiinnittää huomion aina kun sitä näkee jollakulla toisellakin. Sitä sormusta näkee vain luovilla, mahtavilla tyypeillä ;)

    VastaaPoista
  93. Tähän täytyy osallistua vaikken usein arvontoihin osallistu. Mulle tärkein koru on ohut kultainen ketju jossa on pieni sydänriipus. Sain sen kummitädiltä vauvana ja nyt koru on 5 vuotiaan tyttäreni kaulassa :) Tytär on varsinainen prinsessa ja tuo palkinto olisi aivan mahtava.

    VastaaPoista
  94. Ihania koruja!

    Mun rakkain koruni on rippilahjaksi saamani hopearisti, joka kulkee suvussa. Ristiin on kaiverrettu isoäitini, äitini ja minun nimet. Oma tyttäreni tulee vajaan kymmenen vuoden kuluttua olemaan ristin neljäs omistaja.

    VastaaPoista
  95. Minulla on monia rakkaita koruja enkä voi nimetä yhtä ylitse muiden. Kaulassa on aina oltava jokin killutin, muuten on alaston olo. Arvonnan palkinnot antaisin tyttärelleni joka on minun laillani myös kiinnostunut koruista ja kaikesta kimaltavasta.

    VastaaPoista
  96. Rakkain koruni on sekä kihlasormus että musta kivisormus jonka olen ulkomailta ostanut. Molemmilla on oma tarinansa ;) Nämä eivät vielä ainakaan ole päätyneet muille.Monilla koruilla jotka olen lapsuudessani saanut on kyllä suuri tunnearvo ja sellaisen saatan joskus vielä tyttärelleni antaa jahka tuosta hieman vielä kasvaa.

    VastaaPoista
  97. Oih mitä prinsessatilpehööriä :)
    Minulla on useitakin rakkaita koruja, joita ilman en voisi elää :) Ehkä rakkain on kuitenkin joskus yläasteikäisenä ostamani hopeinen norsusormus - suunnittelija Harri Syrjänen (ei se kokki ;)). Se on juuri sopivan rouhea, taontajäljet näkyvissä, upea esine.
    Aion pitää mokomaa vielä mahdollisessa vanhainkodissakin, kun muut mummelilt kehuskelevat perintötimanteillaan ;)

    VastaaPoista
  98. Rakkain koruni on iso hopeinen sydänriipus, joka on kaulassani aina.
    Arvonnassa olevasta setistä riittäisi puolestaan iloa sekä omalle tyttärelleni että veljen pienille prinsessoille.

    VastaaPoista
  99. Tästä paketista sais kyllä pikkusiskolle sekä kummitytölle ja hänen hienoneiti-isosiskolle mukavat pikku yllätykset jouluksi. :)

    Itselle rakkain koru on tietysti vihkisormus. Toinen tärkeä koru on mummilta peritty kultaketju, joka saa seurakseen yleensä vähän uudempiakin kultaketjuja kaulaan. Sopivasti kulunut ketju on varmasti elämää paljon nähnyt. Mummini oli oikea lady hatuissaan ja mekoissaan pitkine hiuksineen, jotka oli aina laitettu viimeisen päälle.

    VastaaPoista
  100. Oikea pikkuprinsessojen unelma-arvonta!

    Vaikea sanoa, mikä olisi tärkein ja rakkain koruni... Sormukset sormissa, mutta myös edesmenneen äitini muutama riipus.

    VastaaPoista
  101. Itellä sormessa on jo nelisen vuotta pyöriny samat sormukset, toivon että joskus saan antaa nämä omilla lapsilleni :)
    Toinen todella tärkeä koru on rippiristi.
    Äidiltäni luultavasti perin smargdisen sormuksen, jonka hän sai tädiltään.

    VastaaPoista
  102. Arvokkain koruni on iso-isoäidin leveä ja tasapintainen vihkisormus. Sormus oli vuosia häviksissä, kunnes äitini löysi sen pikkutyttönä pihamaan kukkapenkistä. Sormuksen pinnassa on vanhoja käytönjälkiä ja reunatkin ovat
    osittain kuluneet. Tässä korussa tärkeintä onkin se ajatus, miten kauan se on suvun hallussa ollut ja joskus kun se on ollut uusi, on sillä ollut taatusti valtava tunnearvo saajalleen.

    VastaaPoista
  103. Ehdottomasti osallistun arvontaan.

    Tärkein koruni on isältäni 10-vuotiaana saamani helminauha. Annan sen varmaan aikanaan tyttärelleni.

    VastaaPoista
  104. Tärkein koru oli mummin vanha, todella yksinkertainen kultainen rannerengas joka valitettavasti katosi. Ihania helyjä arvonnassa:)

    VastaaPoista
  105. Tärkein koruni on vanhemmiltani yo-lahjaksi saamani kaulakoru. En ole erityisesti suunnitellut antavani sitä kenellekään eteenpäin, mutta aika näyttää...

    VastaaPoista
  106. Arvokkaimpia koruja on mummilta joululahjaksi saatu unicefin rannekoru ja äidin vanha luokkasormus.

    VastaaPoista
  107. tärkeimpiä koruja ovat poikaystävältä saatu kaula- ja rannekoru! <3

    VastaaPoista
  108. Kaikista arvokkain koru minulle on rippiristi, jonka mummoni sai päästessään ripille kauan sitten. Nyt koru on minun käytössäni ja aion hankkia siihen sopivan oman hopeisen ketjun.

    + osallistun arvontaan

    VastaaPoista
  109. Vieläköhän ehdin arvontaan? :) minun tärkein koruni on kesällä ostamani hopeinen sormus, joka sisältää paljon muistoja :)

    VastaaPoista
  110. heihei, missä se on ollut!? Ja miten ihana tarina, mullakin on todella rakas isoisä, ja voin niin hyvin kuvitella tuon korun tunnearvon <3

    VastaaPoista

Kiva kun kävit! Kommentit ovat mitä lämpimimmin tervetulleita ja toivottuja :)